Pikkuinen Purkki talviteloille - taas

Tänä kesänä 2017 en ole päivittänyt Pikkuisen Purkin kuulumisia.

Pidin kesällä viiden viikon sometauon, johon aikaan sisältyi 25 päivän kotimaan kesälomareissu Pikkuisella purkilla.

Ajattelin muistella menneen kesän tunnelmia näin jälkikäteen.

 

Lokakuun puolen välin jälkeen majoituin Pikkuisessa Purkissa kauden viimeisen yön työpaikan mökkirannassa. Pakkasin tekstiilit ja sen sellaiset tavarat sekä siivoilin vaunua hiukan ulkoa ja enemmän sisältä. Pimeä tuli jo aika varhain. Siinä sivussa lämmittelin mökkisaunaa. Läheisellä pellolla kaakatti muutaman sadan hanhen parvi. Toisin kuin samaan aikaan Elimäellä, jossa oli kaikkien aikojen suurin hanhiparvi ja arviolta kolmannes maailman valkoposkihanhista.

 

Mökillä on uusi laituri. Viimeaikojen tulvat oli tehneet tehtävänsä.
Saappaanvarsi ei riittänyt laiturille menoon. Saunauintikin jäi väliin.

Vaunun pakkauksessa on samaa fiilistä kuin muutossa.
Lopussa pyörii kaikkea pientä epämääräistä,
 joille ei oikein löydy sijaa.

 Tänä syksynä vaunu lähti talviteloille Perustavan hallille Orimattilaan.

Sinne se jäi kirvelevän kirkkaaseen auringonpaisteeseen muutaman kaverinsa kanssa.  

No, kohta on taas kevät.

Kevät! Huhtikuu! Rantaloma!

Nyt on Pikkuinen purkki haettu talviteloilta ja lähdetty reissupäälle!

Pikkuinen purkki on kunnossa. Maalit pysyneet seinissä ja seinät pystyssä. Jääkaappi raahattu huoltoon ja ei lähde toimimaan, mutta nyt olen lomalla ja murehdin sitä myöhemmin.

Loma alkoi kahdella linturetkipäivällä Porkkalassa ja vaunussa tarkeni ihan kivasti vaikka ulkona ei juuri lämpöasteita yöllä ollutkaan.

Matka jatkui Tammisaareen. Leirintäalueella ei ole ruuhkaa, mutta vaihtuvuutta on silti. Purkki on ihan rannan tuntumassa ja hienot maastot heti vieressä.

Kiirastorstaina maisema kirkastui kummasti kun saatiin uutta lunta!

Hyvää pääsiäistä!

Talvisydän ja tammikuun pakkaset!?

Tammikuisena lauantaina pälkähti päähäni, että nyt on Pikkuisen Purkin akun talvilatauksen aika. Ja eikun akku lataukseen. Päivä siinä vierähti, kun akku latautui eteisen lattialla.

Tämä tammikuu on ollut ihmeellinen. Kunnon pakkanen oli loppiaisen aikaan, mutta sitten on ollut lauhaa lässäystä. Lapsena Kainuun kankailla tottui siihen että mittari pysytteli -30 kieppeillä koko tammikuun. Nyt viikonloppunakin oli outo keli tosiaan, kun oli melkein nollakeli ja aurinko paistoi liki kirkkaalta taivaalta koko viikonlopun. Tuli ulkoiltua aika reippaasti tuntikausia molempina päivinä.

Loppiaisen pakkaskeli ja

merisavut Helsingissä.

Mieli kiertää jo kesää kohti. Tänään tuli olo että nyt täytyy päästä saaristoon!

Tutkailin reittiliikenteitä ja majoitushinnastoja ja saaripolkujen mutkia kartan kuvasta, kunnes muistin Pikkuisen Purkin ja sen tuomat mahdollisuudet :-)

Nyt vain suunnitelmia hiomaan.

Kauhulla olen muutaman kerran ajatellut että mitenhän Pikkuinen Purkki jakselee talvisäilössään. Onkohan seinät säilyneet kuosissaan? Ja maalit pinnassaan? Jne.

Näin untakin, että oli juhannus ja olin lähdössä reissuun ja olin unohtanut (sen ruton) jääkaapin kevätkorjauksen.

Tehtävälistaa olen joskus autoillessa ajatellut ja se menee jotenkin tähän suuntaan: pohjan tarkkailua, oikean takavilkun tutkimista, aisan rasvausta, ja tosiaan se jääkaappi. Yhdestä matosta puuttuu viimeinen kerros virkkausta. 

Hyvät talviunen jatkot vaan!