Pikkuinen Purkki talviteloille - taas

Tänä kesänä 2017 en ole päivittänyt Pikkuisen Purkin kuulumisia.

Pidin kesällä viiden viikon sometauon, johon aikaan sisältyi 25 päivän kotimaan kesälomareissu Pikkuisella purkilla.

Ajattelin muistella menneen kesän tunnelmia näin jälkikäteen.

 

Lokakuun puolen välin jälkeen majoituin Pikkuisessa Purkissa kauden viimeisen yön työpaikan mökkirannassa. Pakkasin tekstiilit ja sen sellaiset tavarat sekä siivoilin vaunua hiukan ulkoa ja enemmän sisältä. Pimeä tuli jo aika varhain. Siinä sivussa lämmittelin mökkisaunaa. Läheisellä pellolla kaakatti muutaman sadan hanhen parvi. Toisin kuin samaan aikaan Elimäellä, jossa oli kaikkien aikojen suurin hanhiparvi ja arviolta kolmannes maailman valkoposkihanhista.

 

Mökillä on uusi laituri. Viimeaikojen tulvat oli tehneet tehtävänsä.
Saappaanvarsi ei riittänyt laiturille menoon. Saunauintikin jäi väliin.

Vaunun pakkauksessa on samaa fiilistä kuin muutossa.
Lopussa pyörii kaikkea pientä epämääräistä,
 joille ei oikein löydy sijaa.

 Tänä syksynä vaunu lähti talviteloille Perustavan hallille Orimattilaan.

Sinne se jäi kirvelevän kirkkaaseen auringonpaisteeseen muutaman kaverinsa kanssa.  

No, kohta on taas kevät.

Kevät! Huhtikuu! Rantaloma!

Nyt on Pikkuinen purkki haettu talviteloilta ja lähdetty reissupäälle!

Pikkuinen purkki on kunnossa. Maalit pysyneet seinissä ja seinät pystyssä. Jääkaappi raahattu huoltoon ja ei lähde toimimaan, mutta nyt olen lomalla ja murehdin sitä myöhemmin.

Loma alkoi kahdella linturetkipäivällä Porkkalassa ja vaunussa tarkeni ihan kivasti vaikka ulkona ei juuri lämpöasteita yöllä ollutkaan.

Matka jatkui Tammisaareen. Leirintäalueella ei ole ruuhkaa, mutta vaihtuvuutta on silti. Purkki on ihan rannan tuntumassa ja hienot maastot heti vieressä.

Kiirastorstaina maisema kirkastui kummasti kun saatiin uutta lunta!

Hyvää pääsiäistä!

Talvisydän ja tammikuun pakkaset!?

Tammikuisena lauantaina pälkähti päähäni, että nyt on Pikkuisen Purkin akun talvilatauksen aika. Ja eikun akku lataukseen. Päivä siinä vierähti, kun akku latautui eteisen lattialla.

Tämä tammikuu on ollut ihmeellinen. Kunnon pakkanen oli loppiaisen aikaan, mutta sitten on ollut lauhaa lässäystä. Lapsena Kainuun kankailla tottui siihen että mittari pysytteli -30 kieppeillä koko tammikuun. Nyt viikonloppunakin oli outo keli tosiaan, kun oli melkein nollakeli ja aurinko paistoi liki kirkkaalta taivaalta koko viikonlopun. Tuli ulkoiltua aika reippaasti tuntikausia molempina päivinä.

Loppiaisen pakkaskeli ja

merisavut Helsingissä.

Mieli kiertää jo kesää kohti. Tänään tuli olo että nyt täytyy päästä saaristoon!

Tutkailin reittiliikenteitä ja majoitushinnastoja ja saaripolkujen mutkia kartan kuvasta, kunnes muistin Pikkuisen Purkin ja sen tuomat mahdollisuudet :-)

Nyt vain suunnitelmia hiomaan.

Kauhulla olen muutaman kerran ajatellut että mitenhän Pikkuinen Purkki jakselee talvisäilössään. Onkohan seinät säilyneet kuosissaan? Ja maalit pinnassaan? Jne.

Näin untakin, että oli juhannus ja olin lähdössä reissuun ja olin unohtanut (sen ruton) jääkaapin kevätkorjauksen.

Tehtävälistaa olen joskus autoillessa ajatellut ja se menee jotenkin tähän suuntaan: pohjan tarkkailua, oikean takavilkun tutkimista, aisan rasvausta, ja tosiaan se jääkaappi. Yhdestä matosta puuttuu viimeinen kerros virkkausta. 

Hyvät talviunen jatkot vaan!

Talviunille

Kesken pakkauksen vilkaisin taivaalle

ja täytyi laittaa kamera laulamaan.

Syyskuun lopussa tuli aika laittaa Pikkuinen purkki talvilevolle.

Vielä olisi ehkä ollut muutama mukava viikonloppu vaunuiluun säiden puolesta, mutta nyt on niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että päätin toimittaa purkin talvisuojaan.

Talvisuoja löytyi Mäntsälästä. Kyselin työkavereilta löytyisikö kenenkään kalustosuojasta pieni kulmaus Pikkuiselle purkille. Lopulta sain vinkkauksen tähän konehallipaikkaan Kaukalammella.

Tarkoitus oli olla vielä yksi arkiviikon yö Pikkuisessa purkissa jossain kivassa paikassa, mutta yhtäkkiä kaikki tämän syksyn murha- ja pahoinpitely- ja tulipalojutut sai minut pois tolaltani ja pelkäämään. Niinpä ajelin illalla Levannon uimarannalle. Söin päivällistä laiturilla auringonpaisteessa. Keittelin teetä kaasuliedellä. Ja keräilin kaikki tekstiilit pois purkista: patjat, verhot, petivaatteet, pyyhkeet, matot jne. Ruokatavarat olin tyhjentänyt jo aiemmin.

Pientä haikeutta oli ilmassa. En ihan vielä olisi vienyt purkkia, mutta ongelmaksi on muodostunut kesäaikainen säilytys. Välillä purkki oli työpaikan pihassa, välillä kadunvarressa Helsingissä. Kadunvarressa vaunuun oli yritetty mennä ikkunan kautta. Voitteko kuvitella! Vanhaan rupuseen vaunuun!! Mikähän ajatus siinäkin on ollut?

Ajatus tuntuu kuitenkin jokseenkin ikävältä. 

Hiukan tuli ajatusvirhettä tässä tyhjennyshommassa. Vetoauto on sen verran pieni, että tämä olisi kannattanut tehdä kahdessa erässä, mutta tiukkaan järjestelemällä kaikki mahtui Beetleen. Onneksi patjat oli palasia ja suurinkin oli taittopatja.

Illan hämärtyessä vein Pikkuisen purkin konehallin vaiheille.

Näkemiin kevään korvalle. Niisk.

Tässä osa pois siirrettävistä tavaroista.

Tavarat on nyt kotona. Olen pyykkäillyt tekstiilejä ja järjestellyt patjat komeron ylähyllylle. Erityistä iloa on tuottanut se, että mikään ei haise pahalle!

Syystunnelmia, iltatunnelmia

 Syksy on ihanaa aikaa. Sytytellä kynttilät. Hautautua kirjan kanssa peiton mutkaan. Katsella tähtitaivaita. Ihastella syksyn värejä. Keitellä teetä kaasuliedellä. Kuunnella syksymusiikkia. Tai olla vain ja ihmetellä.

Pikkuisen purkin pikkuiset synttärit 30v

Keväällä tuuskatessani kevätsiivouksen kimpussa mietin, että kunhan Pikkuinen purkki tulee valmiiksi, pidän pienet 30-vuotisjuhlat.

Suunnitelma hiukan hautautui ja meinasin sen jo kuopatakin, kunnes yksi ilta vain päätin, että perjantaina ne pidetään, sillä luvattiin poutasäätä.

Mietin paikkaa ja keksin, että lähellä kotiani on aika viehättävä ja rauhallinen paikka, Gardenian puutarha. Vaadittiin hiukan tutkimustyötä, että sain selville, keneltä voisin kysyä, saako pihaan mennä. Gardenia on lopettanut toimintansa 2015 vuoden loppupuolella, joten sieltä ei vastausta enää voinut saada. Mutta lupa heltisi ja perjantaina parkkeerasin Pikkuisen purkin rauhalliseen puutarhan kulmaukseen.

Olin muutamaa päivää ennen laittanut kavereille viestiä, että tervetuloa synttäreille.

Kell´ esteenä oli mitäkin, mutta lopulta vieraita tuli juurikin sopivasti: mahduttiin kaikki yhden pöydän ympärille. Yksi hauska koiravieraskin oli saapuvilla.

Katoin tarjottavat istutusalueen laidalle. Keitin kuumaa juomaa vaunun liedellä ja sytyttelin kynttilät lyhtyihin. 

Auringonlasku tarjosi parastaan. Kuutamoakin olisi voinut olla tarjolla, mutta sen suunnan peitti pilvet. Olipa mukava ilta. Pikkuinen purkki kiittää!

Kuvia Pikkuisesta purkista

Tässä yksi kerta, joku halusi nähdä kuvia Pikkuisesta purkista. Näytin täältä blogista jonkun kuvan, mutta huomasin, että sellaisia yleiskuvia sisältä ei oikeastaan ollut. Asia piti korjata ja kuvasin vaununäkymiä Heinäsaaressa.

Ovelta etuosaan päin.

Keittiö.

Pikkuinen purkki 30 v - juhlaviiri :-)

Sisääntulo sisältäpäin katsottuna.

Oviverhokin on saatu paikoilleen ja pieni naulakko oven päälle.

Sängyn viereen tein pienen tason.
Keväällä purkkia remontoidessani, katoksen vieressä oli puujätelava.
Lavalta löytyi pieni turkoosi pöytäkehikko. Sen päälle laitoin niin ikään lavalta löydetyn tason

ja sen tason päältä tein monta koroketta vaativaa hommaa.

Lopulta sahasin pöydänkehikon poikki ja tein siitä tuon pienen sivupöydän jalat.

Taso on myös puulavalta ja päällystetty DC-fixillä.

Näkymä takaosaan päin

Takaosan ruokaryhmä.

Ruokaryhmän koloon tein kangaslokerikon.

Sinne on hyvä asemoida kännykkää ja silmälaseja kun alkaa unille.

Vessan oven sisäpuolelle liimasin liitutaulu-fixiä ja kirjasin kesäriennot.

Tämän idean sain jostain Facebookin ryhmästä.

Tässä kuvassa näkyy Harstadista ostettu jääkaappi, siis tuo valkoinen boksi.

Asemoin sen vessaan, koska se pitää jonkinmoista hurinaa.