Talviunille

Kesken pakkauksen vilkaisin taivaalle

ja täytyi laittaa kamera laulamaan.

Syyskuun lopussa tuli aika laittaa Pikkuinen purkki talvilevolle.

Vielä olisi ehkä ollut muutama mukava viikonloppu vaunuiluun säiden puolesta, mutta nyt on niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että päätin toimittaa purkin talvisuojaan.

Talvisuoja löytyi Mäntsälästä. Kyselin työkavereilta löytyisikö kenenkään kalustosuojasta pieni kulmaus Pikkuiselle purkille. Lopulta sain vinkkauksen tähän konehallipaikkaan Kaukalammella.

Tarkoitus oli olla vielä yksi arkiviikon yö Pikkuisessa purkissa jossain kivassa paikassa, mutta yhtäkkiä kaikki tämän syksyn murha- ja pahoinpitely- ja tulipalojutut sai minut pois tolaltani ja pelkäämään. Niinpä ajelin illalla Levannon uimarannalle. Söin päivällistä laiturilla auringonpaisteessa. Keittelin teetä kaasuliedellä. Ja keräilin kaikki tekstiilit pois purkista: patjat, verhot, petivaatteet, pyyhkeet, matot jne. Ruokatavarat olin tyhjentänyt jo aiemmin.

Pientä haikeutta oli ilmassa. En ihan vielä olisi vienyt purkkia, mutta ongelmaksi on muodostunut kesäaikainen säilytys. Välillä purkki oli työpaikan pihassa, välillä kadunvarressa Helsingissä. Kadunvarressa vaunuun oli yritetty mennä ikkunan kautta. Voitteko kuvitella! Vanhaan rupuseen vaunuun!! Mikähän ajatus siinäkin on ollut?

Ajatus tuntuu kuitenkin jokseenkin ikävältä. 

Hiukan tuli ajatusvirhettä tässä tyhjennyshommassa. Vetoauto on sen verran pieni, että tämä olisi kannattanut tehdä kahdessa erässä, mutta tiukkaan järjestelemällä kaikki mahtui Beetleen. Onneksi patjat oli palasia ja suurinkin oli taittopatja.

Illan hämärtyessä vein Pikkuisen purkin konehallin vaiheille.

Näkemiin kevään korvalle. Niisk.

Tässä osa pois siirrettävistä tavaroista.

Tavarat on nyt kotona. Olen pyykkäillyt tekstiilejä ja järjestellyt patjat komeron ylähyllylle. Erityistä iloa on tuottanut se, että mikään ei haise pahalle!