lauantai 24. syyskuuta 2016

Talviunille

Kesken pakkauksen vilkaisin taivaalle
ja täytyi laittaa kamera laulamaan.

Syyskuun lopussa tuli aika laittaa Pikkuinen purkki talvilevolle.
Vielä olisi ehkä ollut muutama mukava viikonloppu vaunuiluun säiden puolesta, mutta nyt on niin paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että päätin toimittaa purkin talvisuojaan.
Talvisuoja löytyi Mäntsälästä. Kyselin työkavereilta löytyisikö kenenkään kalustosuojasta pieni kulmaus Pikkuiselle purkille. Lopulta sain vinkkauksen tähän konehallipaikkaan Kaukalammella.

Tarkoitus oli olla vielä yksi arkiviikon yö Pikkuisessa purkissa jossain kivassa paikassa, mutta yhtäkkiä kaikki tämän syksyn murha- ja pahoinpitely- ja tulipalojutut sai minut pois tolaltani ja pelkäämään. Niinpä ajelin illalla Levannon uimarannalle. Söin päivällistä laiturilla auringonpaisteessa. Keittelin teetä kaasuliedellä. Ja keräilin kaikki tekstiilit pois purkista: patjat, verhot, petivaatteet, pyyhkeet, matot jne. Ruokatavarat olin tyhjentänyt jo aiemmin.

Pientä haikeutta oli ilmassa. En ihan vielä olisi vienyt purkkia, mutta ongelmaksi on muodostunut kesäaikainen säilytys. Välillä purkki oli työpaikan pihassa, välillä kadunvarressa Helsingissä. Kadunvarressa vaunuun oli yritetty mennä ikkunan kautta. Voitteko kuvitella! Vanhaan rupuseen vaunuun!! Mikähän ajatus siinäkin on ollut?
Ajatus tuntuu kuitenkin jokseenkin ikävältä. 

Hiukan tuli ajatusvirhettä tässä tyhjennyshommassa. Vetoauto on sen verran pieni, että tämä olisi kannattanut tehdä kahdessa erässä, mutta tiukkaan järjestelemällä kaikki mahtui Beetleen. Onneksi patjat oli palasia ja suurinkin oli taittopatja.

Illan hämärtyessä vein Pikkuisen purkin konehallin vaiheille.
Näkemiin kevään korvalle. Niisk.

Tässä osa pois siirrettävistä tavaroista.

Tavarat on nyt kotona. Olen pyykkäillyt tekstiilejä ja järjestellyt patjat komeron ylähyllylle. Erityistä iloa on tuottanut se, että mikään ei haise pahalle!

Syystunnelmia, iltatunnelmia

 Syksy on ihanaa aikaa. Sytytellä kynttilät. Hautautua kirjan kanssa peiton mutkaan. Katsella tähtitaivaita. Ihastella syksyn värejä. Keitellä teetä kaasuliedellä. Kuunnella syksymusiikkia. Tai olla vain ja ihmetellä.




Pikkuisen purkin pikkuiset synttärit 30v

Keväällä tuuskatessani kevätsiivouksen kimpussa mietin, että kunhan Pikkuinen purkki tulee valmiiksi, pidän pienet 30-vuotisjuhlat.
Suunnitelma hiukan hautautui ja meinasin sen jo kuopatakin, kunnes yksi ilta vain päätin, että perjantaina ne pidetään, sillä luvattiin poutasäätä.
Mietin paikkaa ja keksin, että lähellä kotiani on aika viehättävä ja rauhallinen paikka, Gardenian puutarha. Vaadittiin hiukan tutkimustyötä, että sain selville, keneltä voisin kysyä, saako pihaan mennä. Gardenia on lopettanut toimintansa 2015 vuoden loppupuolella, joten sieltä ei vastausta enää voinut saada. Mutta lupa heltisi ja perjantaina parkkeerasin Pikkuisen purkin rauhalliseen puutarhan kulmaukseen.

Olin muutamaa päivää ennen laittanut kavereille viestiä, että tervetuloa synttäreille.
Kell´ esteenä oli mitäkin, mutta lopulta vieraita tuli juurikin sopivasti: mahduttiin kaikki yhden pöydän ympärille. Yksi hauska koiravieraskin oli saapuvilla.
Katoin tarjottavat istutusalueen laidalle. Keitin kuumaa juomaa vaunun liedellä ja sytyttelin kynttilät lyhtyihin. 
Auringonlasku tarjosi parastaan. Kuutamoakin olisi voinut olla tarjolla, mutta sen suunnan peitti pilvet. Olipa mukava ilta. Pikkuinen purkki kiittää!






Kuvia Pikkuisesta purkista

Tässä yksi kerta, joku halusi nähdä kuvia Pikkuisesta purkista. Näytin täältä blogista jonkun kuvan, mutta huomasin, että sellaisia yleiskuvia sisältä ei oikeastaan ollut. Asia piti korjata ja kuvasin vaununäkymiä Heinäsaaressa.
Ovelta etuosaan päin.

Keittiö.

Pikkuinen purkki 30 v - juhlaviiri :-)

Sisääntulo sisältäpäin katsottuna.
Oviverhokin on saatu paikoilleen ja pieni naulakko oven päälle.

Sängyn viereen tein pienen tason.
Keväällä purkkia remontoidessani, katoksen vieressä oli puujätelava.
Lavalta löytyi pieni turkoosi pöytäkehikko. Sen päälle laitoin niin ikään lavalta löydetyn tason
ja sen tason päältä tein monta koroketta vaativaa hommaa.
Lopulta sahasin pöydänkehikon poikki ja tein siitä tuon pienen sivupöydän jalat.
Taso on myös puulavalta ja päällystetty DC-fixillä.

Näkymä takaosaan päin

Takaosan ruokaryhmä.

Ruokaryhmän koloon tein kangaslokerikon.
Sinne on hyvä asemoida kännykkää ja silmälaseja kun alkaa unille.

Vessan oven sisäpuolelle liimasin liitutaulu-fixiä ja kirjasin kesäriennot.
Tämän idean sain jostain Facebookin ryhmästä.

Tässä kuvassa näkyy Harstadista ostettu jääkaappi, siis tuo valkoinen boksi.
Asemoin sen vessaan, koska se pitää jonkinmoista hurinaa.




Heinäsaaressa Heinolassa

Ajelin jo torstai-iltana Heinolaan. Heinäsaaressa oli jo syyskausi menossa ja systeemi, että vastaanotossa ei ollutkaan ketään. Yksi ystävällinen rouva sattui juuri paikalle kun ihmettelin, miten pääsen portista sisään. Puhelinsoitto ja kaikki järjestyi. Löysin kivan paikan, mihin ei tarvinnut peruutella ja laitoin leirin paikoilleen.
Heinäsaaren leirintäalue on Heinolassa ja näkyy suurelle Tähtiniemen sillalle ja silta luonnollisesti näkyy saareen. Sen valot loistaa koko yön ja haittaa kyllä hiukan tähtien katselua :-)
Tavaraa oli taas paljon, kun mukana oli vielä työtarvikkeet. Tein nimittäin perjantaina etäpäivän Pikkuisesta purkista käsin.
Ajatuksena oli ihan nauttia syksyn tunnelmista: leirielämästä, tähtitaivaasta ja mahdollisesti revontulista. Lauantai-iltana saunassa kuulin että Heinolassa oli joku toritapahtumakin. Ihan Halavatun papat ja kaikkea, mutta enpä tullut sitä varten :-)

Torstai-iltana olisi ollut selkeää, mutta olin väsyksissä ja menin ajoissa nukkumaan. Ei olisi kannattanut, muina iltoina olikin sitten pilvessä.

Perjantaina oli niin huikea keli, että syystunnelmista ei oikein voinut puhua. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Päivällä tein budjettia ja hoidin työasioita puhelimitse.
Iltapäivällä työpäivän jälkeen tein pientä syyssiivousta ja jälleen jotain pientä kohennusta. Keittiön altaan poistoputki oli irronnut, kiinnitin sen. Samalla tutkin surullisen lämmintä jääkaappia. Nyt sain sen tulille, mutta ei se alkanut kylmenemään.

Perjantai-iltana suunnistin tähtisillan toiselle puolelle toiveissa kuvata revontulia, mutta sitä mukaa kun ilta pimeni, nousi pilvirintama.

Lauantaina päätin nukkua niin pitkään kun unta riittää. Jossain kohtaa aamulla heräsin ja luin kirjaa vähän aikaa, mutta sitten jatkoin unia. Vähän ennen puolta päivää havahduin kauheaan sateeseen. Olin nukkunut melkein 13 tuntia! Alkuperäinen ajatus oli lähteä lauantaina, mutta siinä kohtaa päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Sade taisi loppua tuohon yhteen kuuroon. Oli pilvistä, muttei satanut. 

Aamupalaa.

Aurinko paistaa.

Tähtiniemen silta iltavalossa.

 Lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna kävin melomassa. Vuokrasin välineet respasta ja ehkä ne ei ollut uusinta mallia, mutta kajakki oli tosi tukevan tuntuinen ja tein perjantai-illan auringonlaskussa ehkä kuuden kilometrin lenkin.
Sunnuntaiaamuna kävin uudestaan melomassa ja nyt vähän pitemmästi. Kiersin yhden kohtuullisen ison saaren. Siellä olisi ollut nuotiopaikkakin, mutta minulla ei tullut mitään evästä mukaan, joten en rantautunut.
Heinäsaaren rantamilla härkälintuemo opetti poikasta kalastamaan. Palatessa kuului kuikan huutoa ja sillan kupeessa olikin melkein 20 kuikan parvi.
Lauantai-illan auringonlaskua kajakista käsin.



Heinäsaari oli mukava paikka. Torstaina oli hyvinkin väljää, mutta viikonlopuksi tuli aika paljon väkeä. Yleiset tilat oli siistit ja toimivat. Sauna oli hyvä ja siitä pääsi suoraan uimaan. Kesäaikana on aamusauna, mutta kauden ulkopuolella vain lauantaina yleinen sauna.  Kajakkeja ja suppilautoja oli vuokrattavissa. Respassa oli myös pelejä ja pieni kirjasto. Kahvio oli jo kiinni tältä kesältä. Mukava uimaranta olisi ollut ja lasten leikkipaikka. Tuolla voi käydä toistenkin. Ja nyt olen löytänyt hyvän paikan kuvata mahdollisia revontulia, jos joskus sattuisi sellainen sauma...

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Viikonloppulomasella Kotkassa


Kun olin nuori tyttö, pääsin monta kertaa reissuun Anneli-tätini kanssa. Kerran oikein sateisen kesän sateisena hetkenä olin tädin luona kyläilemässä. Sateeseen kyllästyneenä täti sanoi, että nyt lähdetään lomaselle ja menimme kaupungin keskustaan hotelliin yöksi. Lomaselle. 
Tädiltäni on minulle tullut malli tehdä pienen pieniä lomamatkoja. Ja itse asiassa ihan lapsena meillä oli tapana ottaa eväät mukaan ja lähteä retkelle. Retki saattoi suuntautua tien toiselle puolelle ison kiven taakse. Sinne ehkä kuului pihasta lipputangonnarun napse, mutta kun katsoi toiseen suuntaan sinne Sirviön metsän alarinteeseen päin, saattoi kuvitella olevansa Suurella Luontoretkellä.
Tällaisiin lomasiin on Pikkuinen purkki kuin luotu. Elokuun viikonloppuna päätin lähteä Kotkaan ja extempore pyysin pikkusiskoa mukaan. Sisko sanoi, että jos koiratkin voi lähteä, niin olisipa kivaa. Koirat kyytiin ja menoksi.



Perjantaina illansuussa saavuttiin Kotkaan Santalahden leirintäalueelle.
Oli hieno ilta. Kuu nousi meren takaa, kun käytiin koirien kanssa iltakävelyllä.

Yöksi oli luvattu tähdenlentoparvia,
mutta kun alkoi pimentyä, taivaan peitti paksu pilviverho.
Siskon pienet koiravanhukset oli alkuun kummissaan,
että mihinkäs me nyt oikein on jouduttu.
Ikkunasta oli kyllä hyvä päivystää alueen liikkeitä.
Turvasatama löytyi kengille suunnatusta kolosta oven vierestä ja
onneksi yöllä sai mennä emännän jalkojen päälle nukkumaan.
Lauantaina oli aika kostea sää.


Käytiin Merikeskus Vellamossa.
Sopiva sadepäivän kohde.

Vanhoja autoja sateessa.

Vellamossa oli näyttely Mutkat suoriksi, joka kertoo
Kotka -Haminan moottoritien tekovaiheista.
Kuvauskaverini kuvat aiheesta oli hienosti esillä.


Jossain kohtaa oli sen verran selkeää että otettiin koirista kuvia ulkona.
Suloisia tapauksia, mutta aika vaikeita kuvata.

Sunnuntaina aamullakin satoi hiukan, mutta sade lakkasi ja saatiin leiri kasaan poutasäässä. Aamulla käytiin aamusaunassa merinäkymin. Sauna oli vastikään kunnostettu ja löylyt hyvät. Eikä ollut ruuhkaa. Siskon kanssa saatiin ihan rauhassa kylpeä, ketään muita ei naisten saunassa näkynyt. Uimaan ei toki uskaltauduttu.
Käytiin vielä kansallisessa kaupunkipuistossa Katariinan meripuistossa kävelemässä ennen kotimatkaa. Siellä oli hieno leijakavalkadi.









perjantai 26. elokuuta 2016

Miten se jääkaappi toimikaan

Ajattelin kertoa miten minulla kävi asuntovaunun jääkaapin hankinnan kanssa. Ja samalla ihan kysyä neuvoa, mitä mieltä olette tästä ja miten tämän asian kanssa voisi vielä edetä. Toivottavasti jaksatte lukea koko perusteellisen vuodatuksen.


Ostin keväällä Facebookin karavaanariryhmän kautta jääkaapin. Testasin sen toimivuutta sähköllä kotona ja se lähti jäähtymään. Vasta myöhemmin, kesäkuun alussa, huomasin että se ei mahdukaan pikkuiseen purkkiin korkeutensa puolesta. Siinä vaiheessa aloin etsiä "uutta" kaappia. Vanhaan, vähäiseen vaunuun en millään raskinut ajatellakaan ostavani 800-1000 euron uutta, liikkuvaan menopeliin soveltuvaa kaappia. Siinä sivussa suunnittelin että laitan sen liian korkean kaapin myyntiin. Ennen myyntiä päätin kuitenkin vielä testata että se varmasti toimii myös kaasulla. No, ei toimi. Kokeilin monta kertaa ja naputtelin piezoa sormenpäät hellänä, vaan ei syttynyt. Hiukan kiusallista minulle on rikkinäistä myydä...joten se jäi siihen työmaan laidalle kököttämään. 


Sitten löytyi Torista (läheltä Vaasaa) yksi kohtuuhintainen kaasukaappi, joka oli ollutkin asuntovaunussa. Olin myyjään yhteydessä ja sanoin että pääsisin juhannuksena tekemään kauppoja. Hän lupasi pitää kaapin minulle siihen asti, jos maksan 50€ varausmaksun. Ja sen teinkin.
Tämän kaapin myynti-ilmoitus poistui Torista siinä vaiheessa. Mutta muutaman päivän päästä huomasin, että täsmälleen samalla myyntikuvalla myytiin jääkaappia eri nimimerkillä ja oli vielä lisäksi ostoilmoituskin samalla kuvalla. Siinä kohtaa ajattelin että nytpä taisin tulla huijatuksi. Näistä nettimyyntihuijauksistahan kuulee vähän väliä. Kuitenkin hyvissä ajoin ennen juhannusta myyjä soitti minulle, ennen kuin itse ehdin ottaa sinne päin yhteyttä. Sovimme tarkemmin hakuajasta ja sain ajo-ohjeet.
Juhannuksena menin hakemaan kaappia. Paikka löytyi hyvin ja kaappi oli juurikin niin kuin kuvassa. Vahingosta viisastuneena olin kysynyt tietenkin tarkat mitat ja tehnyt sopivan kokoisen aukon (leveys 50,5 ja korkeus 64 cm). Mutta. Kaapin korkeus olikin 67 cm!! Olin ounastellut, että kaappi saataisiin saman tien paikoilleen ja testaukseen että se toimii, mutta nythän sitä ei voinut siis paikoilleen laittaa kun se oli siis kolme senttiä korkeampi kuin sille varattu paikka. Myyjä sanoi että totta kai hän on ilmoittanut oikean koon. No, minulla oli tallessa se lappu, jossa oli kaikki aiheeseen liittyvä informaatio, jonka olin puhelimessa saanut ja siinä luki selkeääkin selkeämmin: korkeus 64 cm. No tämä osoittautui myöhemmin murheista pienimmäksi. Myyjä vakuutti, että kaappi on huollettu ja toimii moitteettomasti ja sanoi vielä, että sen saa tuoda takaisin jos ei toimi. Tämmöisistä kaupoistahan ei ruukata mitään lappuja tehdä ja ei tehty nytkään. Matka jatkui pohjoista kohti kaappi vaunun käytävällä matkaten. Pitää muuten mainita, että vein sen liian korkean kaapin tälle tyypille varaosiksi, sillä ei minusta ole myymään tavaraa joka ei toimi.

Juhannuspäivänä siskon pihassa kaivoin työkalut esiin ja suurensin aukkoa alalaidasta. Siinä oli onneksi vielä pelivaraa. Kaappia ei saatu vielä kuitenkaan päälle, kun poistoaukkoon tuleva liitosputki oli hiukan liian lyhyt. Jatkoin matkaa ystäväperheen luokse pohjoisemmaksi ja siellä viriteltiin kaappi paikoilleen (kurttuputkea tuli poistoputken jatkeeksi) ja saatiin leikki palamaan ja sitten minun pitikin palata vielä viikoksi töihin etelään.

Viikon päästä palasin pohjoiseen ja jännityksellä tarkistamaan, toimiiko kaappi. Poistoaukosta tuli kuumaa ilmaa ulos, joten ajattelin että jes se toimii. Ulkona oli noin +20 astetta lämmintä ja jääkaapissa noin +30. Ei toiminut ihan toivotulla tavalla :-(
Tein siinä leiriolosuhteissa erinäisiä kommervenkkeja ja välistä näytti että se alkaakin jäähtymään. Itse asiassa se jääkaappi kylmeni niin kauan kuin se seisoi keskellä vaunun lattiaa. Heti kun sen laittoi paikoilleen, se lakkasi toimimasta.

Muutaman päivän päästä tehtiin kuvauskaverin kanssa lähtöä Lofooteille ja ennen lähtöä kaverin veli Jouni, karavaanari itsekin, tutkaili suutinta ja putsasi sen. Sieltä irtosi melko kasa mustaa karstaa. Hän katsoi ennen toimenpidettä liekkiä ja sanoi että se on aivan liian suuri. Putsauksen jälkeen liekki paloi pienellä ja sinisellä liekillä niin kuin pitääkin. Tässä vaiheessa kaappi lähti kylmenemään. Lähdimme matkaan kaupan kautta ja ladattiin eväät jääkaappiin. Ajeltiin melkoinen huikonen Kiirunan tuolle puolelle yöksi. Kun laitettiin vaunu parkkiin, jääkaappi ja eväät oli kylmiä. Aamulla tilanne oli toinen, kaappi oli yön aikana lämmennyt, vaikka liekki paloi ihan normaalisti. En kuitenkaan sammuttanut kaappia. Ulkona oli kymmenisen astetta lämmintä ja laitettiin jotain evästä suosiolla ulos toiseksi yöksi. Kun matka jatkui ja jossain kohtaa pysähdyttiin kahvinkeittoon, huomasin että kaappi oli taas kylmä. Sittemmin hoksasin että kaappi kylmenee vain ajon aikana. Kyselinkin Harstadista käsin karavaanareiden niksipalstalla, mistä tässä on kyse ja sain vastauksen että tarvitaan tuuletin.

Harstadissa olin värkännyt ja hermoillut jääkaapin kanssa jo riittävästi, joten kävelin paikalliseen ostoskeskukseen ja ostin kylmälaukun joka toimii sekä 12V että verkkovirralla. Siinä kohtaa laitoin jääkaapin kaasuhanan ja oven kiinni.

Melkein kaksi viikkoa myöhemmin Suomen puolella paluumatkaa tehdessäni soitin jääkaapin myyjälle ja kerroin, minkälaisia ongelmia tämän kaapin kanssa on ollut. Muistutin myös siitä, että hän oli luvannut, että sen saa tuoda takaisin, jos se ei toimi. Kerroin hänelle että kaappi toimii vain liikkeessä tai vain keskellä lattiaa. Hän ilmoitti minulle, että hän ei usko mitä minä kerron ja että ei ole mahdollista, että kaappi käyttäytyy tuolla tavoin ja etenkään hän ei ole koskaan sanonut että sen voi tuoda takaisin eikä hän siten sitä missään tapauksessa takaisin ota. Minä sanoin, että olin nimenomaan kysynyt että jääkaappi on vaunussa toimiva ja keskellä kartanoa toimivalla jääkaapilla minä en tee mitään. No tämä mies siinä haukkumaan minua valehtelijaksi ja että keksin koko jutun (minullahan on vilkas mielikuvitus, mutta näin vilkas se ei sentään ole). Lopuksi hän sanoi minulle että voithan sinä aina myydä sen. Että kyllä siitä saman hinnan saa milloin tahansa. Jetsulleen. Tai että vie se jollekin alan ihmiselle korjattavaksi (ja maksa toinen mokoma!) niin kyllä se kuntoon tulee.
No en alkanut tapella kuitenkaan tämän ihmisen kanssa, vaan siinä kohtaa kun hän alkoi syytellä minua, lopetin puhelun.

Tämän jälkeen yhtenä viikonloppuna tutkittiin vielä siskon miehen kanssa kaappia. Tarkistettiin että se on varmasti suorassa, putsattiin taas suutin ja laitettiin paikoilleen. Kaappi alkoi kuin ihmeen kaupalla jäähtyä!! Tämän viikonlopun aikana tapahtui sitten seuraavaa: se pysyi kokonaisen yön kylmänä. Seuraavana aamupäivänä se lakkasi jäähdyttämästä ja lämpeni nopeasti lähelle 20 astetta. Sitten yhtäkkiä se alkoi taas jäähdyttää, mutta pysyi kylmänä vain muutaman tunnin. Sen jälkeen se ei ole enää edes alkanut jäähdyttää. Kotiin tultuani kippasin kaapin ylösalaisin pariksi vuorokaudeksi, että ne nesteet sekoittuisi tms. (sain tällaisen neuvon), mutta sen jälkeen en ole saanut koko masiinaa käyntiin.

Minua harmittaa koko homma suunnattomasti. Ja vaunuillessa jääkaappi on kyllä ehdottoman tärkeä. Mitä ihmettä minä nyt teen? Yhtään euroa en ole enää halukas tähän laittamaan, mutta toimivan jääkaapin pikkuiseen purkkiin kyllä ehdottomasti tarvitsen.
Käsitin, että tämä myyjä kunnostaa ja myy näitä jääkaappeja enemmänkin. Minulta saa tyypin nimen, että tietää olla ostamatta häneltä.



maanantai 1. elokuuta 2016

Tarinaa tiestä ja matkasta

Norjan puolella tien varsien kukkakedot saivat kukkia rauhassa.
Ruotsissa paikoitellen tienvarret oli niitetty paikoin metsän reunaan asti.
Suomessa oli siltä väliltä eli ihan tien reuna oli niitetty.

Tehtiin Lofooteille matkaa menomatkalla seuraavasti: Lähdettiin Torniosta ja ajettiin Suomen puolella Ylitorniolle asti ja siitä Ruotsin puolelle. Navigaattori antoi parikin vaihtoehtoa ja käännyttiinkin heti kohta Ruotsin puolella oikealle. Tie oli todella huonossa kunnossa ja kohta tulikin kyltti että kelirikkoa 60 km tai jotain sellaista. Purkki tärisi auton perässä siihen malliin, että ensimmäisessä otollisessa kohdassa heitettiin uukkari ja ajettiin sitä toista tietä eli Överkalixiin ja siitä E10-tietä etiäpäin.

Tulomatkalla ajettiinkiin koko E10 tie sitten alusta loppuun. Sen toinen pää on nimittäin Ååssa Lofoottien eteläkärjessä ja toinen pää Tornion ja Luleån välillä.

Suomen puolella tiet on huippukunnossa. Norjassakin hyvässä kunnossa, mutta Ruottin Lappi, se se on unohdettu maailman laita! Välillä päällyste oli tosi kehnossa kunnossa. Kiirunan ja Abiskon välillä oli kymmenien kilometrien tietyöalue. Siellä tietyötä tehtiin antiikkisin menetelmin eli pinnoite rouhittiin / oli rouhittu irti ja kuskattu pois. Sekä mennessä että tullessa oli arkipäivä kun ajeltiin. Mennessä nähtiin yksi liikkuva työkone, tullessa ei yhtään. Ja homma ei reilussa viikossa ollut edennyt lainkaan.

Tuo useiden kymmenien kilometrien pituinen tietyöalue oli melkoinen yllätyspaketti. Aina välillä oli pitkiäkin matkoja ehjää (tosin huonoa) asfalttia ja sitten yhtäkkiä rouhittu kohta. Näitä rouhittuja kohtia ei osaa oltu merkitty mitenkään. Äkkiä huomaat että tie putoaa kymmenen senttiä muutaman metrin päässä ja eiku jarrut pohjaan! Yhden tällaisen kohdan jälkeen oli autokunta kiinnittelemässä pyörätelinettä takaisin vetokoukkuun, arvatenkin oli irronnut. Yhdessä kohtaa oli liettualainen auto romuna ojassa. Yhden rypelikön jälkeen alkoi meidän autosta kuulua kummaa kolinaa. Pysähdyttiin ja kierrettiin autoa ja potkittiin renkaita, mutta kaikki näytti ehjältä. Kolinaa ei enää kuulunut kun jatkettiin matkaa.

Tuli lapsuus mieleen; silloin oli tuollaisia tietöitä meidänkin kulmilla. Minusta sille tie- tai koneinsinöörille, joka on kehittänyt sen asfalttikoneen, joka syö edeltä vanhaa asfalttia ja perästä tulee uutta sileää pintaa, pitäisi antaa joku palkinto, vaikka rauhannobeli, kun on niin hiljaista ja rauhallista ajella sellaisella tiellä.

Norjassa nähtiin kaksi tällaista modernia tietyötä. Toinen oli heti Ruotsin rajan jälkeen ja toinen oli lähellä Lofoottien eteläkärkeä. Molemmilla työmailla oli saattoautosysteemi. Pohdittiin että tuolla on työllistävä vaikutus, mutta sittemmin kuulin että saattoauton ensisijainen tehtävä on pitää työmaan ajonopeudet alhaisina. Järkevää, sanon minä.

Lomamuistoja

Laitan vielä Lofoottien matkalta kuvia. Matkalla laitoin muutamia makupaloja. Kuvauskaverilla oli Soneran mokkulanettiyhteys, mutta se oli väliin hiukan hidas ja toisekseen on hiukan haaskausta kovin nörtätä reissussa. Kotonakin ehtii sitä lajia tehdä.

Viivyimme Rambergissa useamman yönseudun. Olimme karttaa tutkiessa havainneet että tämä Ramberg on keskeisellä paikalla moniin kauniisiin maisemiin nähden (Myrland, Nursfjord, Hauklandstranda ja eteläinen matkaosuus Åhon asti) , kuten olikin. Olimme etukäteen katsoneet myös, että siellä on mukavan näköinen leirintäalue Ramberg Gjestegård. Sivuilla luki, että alueelle ei voi tehdä ennakkoon varauksia kesäkaudella, joten suuntasimme sinne ajoissa heti puolenpäivän jälkeen.
Eipä päästy porttia pitemmälle. Meille tultiin tylyhkösti sanamaan että alkaa häipyä tien tukkona olemasta ja ilmoitettiin että alue on aivan täysi. Jouduin heittämään vaunun ympäri alueen puolella, kun en alkanut sarhaamaan siinä risteyksessä. Alueella olikin lukuisia paikkoja joissa oli "varattu"-kylttejä. Tätä jäin hiukan ihmettelemään... Oliko niin että sieltä oli niin moni majoittuja päiväretkellä (mikä on kyllä mahdollista) vai oliko kavereille eri säännöt kuin nettisivuilla oli ilmoitettu.
Palasimme ehkä kaksi kilometriä takaisin päin ja ihan tien varressa olikin tosi kiva paikka Flakstadin kirkon kupeessa. Alue oli aika vaatimaton puitteiltaan, mutta maisemiltaan huikea. Toisella puolella korkea tunturi, toisella ihastuttava hiekkaranta ja vieressä viehättävä kirkko ja hautausmaa. Hiekkaranta on kyllä hiukan haaskausta tuolla korkeudella. Yhtenä iltana kävin hiukan tepastelemassa avojaloin rantavedessä, niin kylmä tuntui poskihampaissa asti hrrrrrr.

Leirintäalue näyttää pikkiriikkiseltä vuoren kainalossa.

Viehättävä rantaniitty.

Sumuisen päivän lettukestit.

Ihania minilättyjä pikkupannulla.

Kertakaikkisen hieno hiekkaranta. Asteita olisi saanut olla kernaasti noin 30 enemmän,
niin olisi päässyt täysillä nauttimaan tästä.

Pikkuinen purkki asemoitiin pienen nyppylän laidalle,
että saatiin nauttia merimaisemista aina kun katseen nosti ikkunaan päin.
Flakstadin viehättävä kirkko ja hautausmaa yhtenä sumuisista päivistä.