Pikkuinen purkki ja pitkä päivä

Lauantait on mukavia päiviä näin remonttireiskan näkökulmasta. Saa lähteä rönttäsvaatteista jo kotoa ja palata samoissa rönttäsissä kuteissa illalla. 

Sääennuste lupasi kamalaa keliä ja kelivaroitukset ja kaikki. Koko aamupäivän oli upea auringonpaiste. Tosin oli hyvin koleaa. Punarinta ilmeisesti tekee pesää johonkin tuohon lähistölle. Se käy istumassa koneiden päällä ja katoksessa on aika hyvä akustiikka punarinnan lauleskella. 

Tässä vaiheessa olen jo irrottanut märän alajuoksun ja työstän uutta. Olen rakentanut pöydän yhdestä kuution vihanneslaatikosta ja vesivanerisesta romuovesta, joka löytyi katoksesta. Tuossa on hyvä työskennellä. Teen kaikki sahaukset tuossa pöydän ääressä. Välillä vain luutuan pöydän kuivaksi. Siis jos sataa. En muulloin.

Jatkoin vasemman seinän parissa. Tein uudet ikkunanpuitteet kuivasta puusta ja muutaman tukipuun. Jatkoin seinän aukaisemista. Irrotin vessan pesualtaan sahaamalla ja auoin keposta väliseinää että pääsin vessa puolelle ja purkamaan pyöräkotelon yläpuolelta puisen litimärän puurakennelman. Leikkasin uuden puurakennelman osb-levystä. Omppu ja lehti kuviot jäi yllättäen jäljelle kun sain kaaret leikattua :-) Pitäsikö tehdä tarjotin tuosta lehdestä?

 Tein myös peltihommia. Tämä on melkoista kötöstystä.

 Pidin ruokatauon ja kävin Juustoportilla syömässä.

Päivän lopuksi tein katoksen takana olevaan metsikköön miniluontoretken. Näsiöitä löytyikin tosi paljon ja ympäri metsää. Valkovuokot nuokkuivat kylmässä kevätsäässä.

Kotimatkalla alkoi se varsinainen huono keli. Lähdin Mäntsälästä ajamaan aurinkolasit päässä. Uutisissa varotettiin, että pääkaupunkiseudulla on huono ajokeli, noudattakaa varovaisuutta. Hiukan ihmettelin. Järvenpään kohdalla tuli lunta taivaan täydeltä ja kohta oli tiellä jo ihan kunnolla sohjoa. Päätin hiukan hiljentää vaikka autossa on kunnon kesärenkaat. Kaikki painoi ohi, kunnes tuli ensimmäinen ulosajettu romu vastaan tienpientareella. Siinä kohtaa hiljeni kaikkien autojen nopeus 80 km/h.

 

Vasemman seinän kimppuun

Ihan naurattaa nämä valokuvat. Äkkiseltään näyttää kaikki kuvat ihan samanlaisilta. Minulla on kaksi päivää pitämätöntä lomaa. Sovin esimiehen kanssa että pidän ainakin toisen lyhennettyinä työpäivinä. Tänään lähdin lounaan jälkeen pikkuisen purkin pariin. Yhtäkkiä minulle tuli mieleen, että eihän työkaverit tiedä että olen "kesälomalla" ja varmaan ihmettelevät mitä oikein touhuan työaikana. Sitten tuumin, että jos jotain arveluttaa, voipi tulla kysymään. Tällä viikolla yritän olla ahkerana. Ensi viikolla on monenlaista menoa ja viikonloppuna lintuleiri, joten näillä näkymin koko ensi viikko jää väliin purkkiremontista. Voi kyllä tehdä hyvää lepuuttaa käsiä välillä.

Aloitin poistamalla eristeitä vasemmalta seinältä. Tämäkin kulma oli tosi märkä, mutta jotenkin paremmin lähti etenkin pintalevy. Pidin alkuun lämpöpuhallinta päällä. Ulkona ei montaa astetta ole lämmintä ja välillä satoi rankasti vettä ja räntääkin jossain kohtaa. Tosin katoksen alla ei sade haittaa ja enpä joutanut paljon säitä seuraamaan. Aika pian piti puhallin laittaa pois päältä. Sen verran on kovaa hommaa purkin putsaus, että pysyy lämpimänä! Sain seinän puhtaaksi vessan seinään asti. Yritin irrottaa seinästä peiliä ja pesuallasta, että olisin saanut tämän väliseinän irti, mutta nuo irrottamiset on kertakaikkisen toivottomia, jos siis aikoo ehjänä jotain irrottaa. Ruuvit on ruosteessa tai sellaisia, että niihin ei pysty mikään väännin. Tein siis sauman = topin siihen vessan seinän kohtaan. ainakin toistaiseksi. Ainakin katonrajassa puu muuttuu kuivaksi siinä kohtaa. Voisiko olettaa, että seinäkin olisi kuiva tai kuivempi?
Olin aikaisemmin ulkopuolelta tutkaillut että vasemman puolen alajuoksu on ehjä ja kuiva. No ei tosiaankaan ole. Alajuoksu on seinän raossa lattiapinnan alapuolella ja litimärkä. Raottelin pellin alareunaa ulkopuolelta, sitä kautta se puu on pakko vaihtaa. Vielä en tiedä tarkalleen miten se tapahtuu. Se homma jää huomiselle.

Jossain kohtaa tunnustelin etuseinää ja sehän on sitten ihan litimärkä ikkunan alapuolelta. Etenkin keskeltä. Tässä kohtaa on rehellinen vaneri ja se irtosi pieninä märkinä säleinä kun vain kädellä veteli. Kaivelin koloa styroksiin, että pääsin tutkimaan itse peltiä. Sieltäpä löytyi noin 5 cm pitkä reikä ja neljä kiinnikkeen päätä! Lähdin ulkopuolelta tutkimaan tilannetta. Kaasukotelon sisäpuolella on paikka. Katsoin ensin, että onko tuo joku tyyppikilpi tai vastaava, mutta ei siinä lue mitään. Eipä ole paikka pitänyt kovin hyvin!! Jos alla tai ympärillä on ollut jotain tiivistemassaa, sitä ei kyllä nyt enää näkynyt. Meneeköhän noista pop-niitin kohdistakin vesi sisään? Voiko niihin siis luottaa, en tiedä.
Kosteus on seinän keskellä. Reunoilla vaneri on kuivaa ja todella tiukassa. Tämäkin homma jäi vaiheeseen.

Irrottelin kaksi helman listaa (ulkopuolelta) ja ensin niistä tiivisteet. Käytin kuumailmapuhallinta niin hyvin irtosi - ne tiivisteet siis. Listat lähti käytännössä vääntämällä tai sorkkaraudalla ja yritin oikoa niitä suoriksi irrotuksen jälkeen. Ruuvimeisselillä tämä homma on ihan toivotonta. Toin listat kotiin pesuun, samoin vasemman kyljen lokasuojan.

Murehdin jo valmiiksi noita listojen irrottamisia. Kiinteistönhoitaja kävi tarkistamassa onko varaston ovet kiinni ja tuli katsomaan mitä touhuan. Hänellä oli pieni ja tehokas ruuviväännin ja tarjosi sitä minulle lainaan. Kokeiltiin sitten yhdessä irtoaisiko sillä ne ruton ruuvit siitä listasta, niin ei tosiaankaan irtoa. Kokeiltiin kaikkia ristipääavaajia mitä poksista löytyi, mutta ei niin ei. Pitääköhän ne oikeasti irrottaa kaikki rautakangella? Minulla ei kyllä riitä voimaa irrotella kaikkia käsin ja osa ruuvin kannoista on sen näköisiä että niistä etäisesti näkee että ehkä se on ruuvinkanta ollut joskus. D ehdotti kantojen poraamista, mutta on se homma sekin. Eli jatkan murehtimista.

Torstaita ja touhua

Tänään aloitin poistamalla sen liian leveän kynnyslaudan. Se kainalossa hilppasin koulun verstaalle ja sain sen oikean levyiseksi. Eilen kaipasin vannesahaa, tänään sirkkeliä. Työkalut on ne mitä itseltä löytyy. Moltitoolsin sain lainaan ja se se onkin oikea unelmien laite!
Puolen päivän maissa oli navetan kulmilta paikallinen lintuharrastaja löytänyt sepelrastaan. Niska kenossa kuikuilin oikealle ja vasemmalle, mutta vain räkättirastaita ja punakylkisiä. Yhdessä välissä kävin jopa vähän metsää tutkailemassa katoksen takana. Näsiä ja valkovuokko kukkii, mutta sepelrastasta ei näkynyt.

Heti alkuun toheloin jotenkin sahan kanssa ja sain kahteen sormeen haavan. Onneksi olin tuonut laastaripaketin työmaalle kaiken varulta. Pari pientä haavaa, mutta laastaria tarvittiin.

 Sitten aloin pyöriä renkaan ympärillä. Pellin leikkaaminen tosiaan onnistui aika hyvin. Taivutin pellin suikaleesta vastaavan suojakappaleen kuin mitä tuossa oli ennestäänkin. Ja nyt kaipaan hakasnaulainta. Voi voi, sitäkään ei ole. Pysysköhän tuo ihan tökötillä?

Oven pielet on nyt molemmin puolin liimauksessa. Koko ajan jää raksaliivin taskut kiinni noihin puristimiin. Oviseinän pitempi puoli on nyt eristetty ja pursottelin ursua reunoille. Tämän jälkeen pääsee levyttämään. Takaosasta puuttuu vielä finnfoam.

Lopuksi vielä aloin tarkastella vasenta seinää. Alun perinhän tarkoitus oli käyttää auki vain tuo oviseinä. No sitä purkaessa lähti kattoa mukaan. Eli sekin piti purkaa. Samalla paljastui vasemmankin kyljen kosteus ja täällä myös ylälaidassa. Kaappi pitää siis purkaa, että pääsee seinän purkuun. Ja nyt vastaan tulikin tähän asti parhaiten rakennettu kohta koko purkista!! Ruuvia on ruuvin vieressä ja ne ei inahdakaan. Onneksi on sorkkarauta. Alkoi inahdella ja ihmeesti sain osat aika ehjinäkin irti. Termostaatti jäi vielä kiinni seinään kun siinä oli myös yksi ruuvi joka ei suostunut aukeamaan.

Välityönä yritin irrotella kulmalistaa ulkopuolelta. Alareunasta olen siis saanut listaa irti, mutta seuraavat viisi ruuvia ei inahdakkaan! Ja nyt kaipaan voimaa!

Kotiin lähtiessä ajoin vielä navetan kautta. Rastaita oli selvästi tullut lisää. Nyt löytyi sepelrastas. Se kyhjötti kummallisesti liikkumatta lehmälaitumen aidan alla. Hetken ajattelin ettei se ole kuitenkin kissa. Kissatkinhan on monesti mustavalkoisia ;-) Oli hieno juhlapukuinen koiraslintu. Sepelrastashan on Lapin lintu. Muuttomatkalla on pohjoista kohti.

Sain tänään facen kirpparilta kiitoksella imurin. Nyt alkaa olla jatkossa siistimpää. Ehkä.
Tänään oli ihana kevätpäivä. Ihan näin hienoa ilmaa ei kyllä luvattu. Huomiselle on luvattu jopa lumisadetta. 

Homma jatkuu ja laura laulaa

Tänään työmaan laitaan oli ilmestynyt keltainen kissa. Oikein kiva. Pysyy mittasuhteet kohdillaan. :-) Kauha oli melkein isompi kuin pikkuinen purkki, ei edes mahtunut kuvaan.

Tänään tein oviseinää eteenpäin. Pellin kiinnitystä ja eristeen leikkausta ja asemointia. Oven ja takaseinän välinen pelti paikoilleen. Olipa kertakaikkisen hankala menemään kohilleen, vaikkei iso palanen ole! Ja sitten huomasin, että kynnyspuu on varmasti liian leveä. Tästä puusta ei ollut mitään jäljellä kuin multaa, joten mittoja ei siis ollut. Nyt tuo seinä ei asetu ja tarkoittaa varmasti myös sitä että ovi ei asetu. Eli. Puuta pitää kaventaa. Tutkin huomenna lisää.

Seuraavaksi pääsen jo levyttämään seinää. Tosin mietin myös työjärjestystä. Tässä on selvästi tehty katto ensin ja sitten vasta seinät. Mitähän tapahtuu jos teen homman toisinpäin. Yritän olla miettimättä yöllä ja nukkua. Ennen katon laittoa pitää kyllä tutkia vastakkaistakin seinää. Voi voi.

Aamulla löysin kadoksissa olleen handsfreen. Kuuntelin radiota töitä tehdessäni. Laulurastas lauloi viereisessä metsikössä niin tarmokkaasti että kuului kaiken läpi.

Kotiin lähtiessäni ihastelin vaunun profiilia, nyt kun on niiiin suorassa. Näyttää isommaltakin. Ainakin korkeammalta tuntuu.

Kädet muuten sotkeutui mönjistä ja uretaanista, koska välillä typeryyttäni riisuin hanskat pois. Kotona vielä pesin lokasuojan. Toin myös ikkunantiivisteet kotiin putsattavaksi, mutta päivästä loppui tunnit.

Peltiä paikoilleen

Maanantaina oli taloyhtiön kokous, joten projektihommat sai jäädä väliin. Tänään tiistaina otin kaksi tuntia kesälomaa ja käärin hihat. Pelipaikoille saapuessani kuulin kurjen äänen, korkealla taivaalla muutti 26 kurjen aura kohti pohjoisen soita. Sää oli aivan erityisen vaihteleva, välillä paistoi aurinko tosi kirkkaasti, välillä tuli vettä taivaan täydeltä ja kaikkea siltä väliltä. Aika kylmää oli kyllä ja vaatetta taas reilusti. Tein kaikkea pientä hommaa: purin kattoa, korjasin pari nurkkaa, tein uusia osia. 

Suurin homma tänään oli kuitenkin uuden pellin liimaaminen ja alapellin leikkaus ja asemointi. Piti tehdä sisäpuolelle lisätukia, että sain sauman puristuksiin. On hieno helma purkissa, on!

Tänään muistin ottaa oikean kameran mukaan ja laajakulmaobjektiivin. Sisäkuva alla kaikessa viehättävyydessään. Yritän koko ajan vähän raivata ja nakella roskia jätesäkkiin, mutta sotkusta hommaa tämä on.
Jossain kohtaa ajattelin, että nyt pitää alkaa lopetella, kun ilta tulee, mutta kello olikin vasta viisi! Lähdin kuitenkin ajoissa ja ehdin käydä projektihenkilöiden unelmakaupassa Biltemassa. Ja aamulla jo ennen töihin menoa kävin ostamassa villat kattoon.  

Pellin myyjä sanoi että pelti kannattaa leikata vasta paikoillaan. Nyt pähkäilen, miten ihmeessä tuo pelti leikataan tuosta renkaan luota. Ehkä se onnistuu sitten kun vain aloittaa.

Taigan tarinaa

Taiga, siskot ja kesätuulen heiluttelemat verhot.

Tässä on pari kuvaa siitä minun ensimmäisestä Taiga-vaunusta. Se oli 1970-luvulta (kuten minäkin) ja aika soma. Ompelin sinne hauskat patjanpäälliset tilkkutekniikalla ja yhtään kuvaa niistä ei löydy! Tämä vaunu ei ollut katsastusvapaa ja yhdellä katsastusreissulla löytyikin sellainen vika, että aisa oli aivan sökö. Sen korjaaminen kuulemma olisi tullut niin kalliiksi, ettei ollut järkevää sitä teettää. Vieläkin hiukan harmittaa ajatella asiaa. Miksiköhän en kysynyt siskon mieheltä korjausapua? En ainakaan muista että olisin kysynyt.

Virolahdella vaunuilemassa.

Kohta valmista!

Lauantaina 16.4. tein pitkän työpäivän pikkuisen purkin ympärillä. Olikin ihana kevätpäivä. Kurkia ja hanhia muutti pohjoiseen, sepelkyyhky kujertaa ja rakentaa pesää varaston kulman tuuheaan tuijaan, metsäkirvinen laulaa. Muutama edellinen päivä oli ollut niin kylmä, että latasin vaatetusta päälle oikein tolkusti. Ensi töikseni sainkin vähentää varustusta ja mikä sen kivempaa. 

Olin jo yhtenä iltana tunkannut vaunun seinää ylös ja tilanne näytti aika hyvältä, mutta lauantaiaamuna huomasin että pelti on aikamoisella kuprulla oven yläkulmasta. Siinä kohti tuli mieleen, että olisipa joku tuttu joka olisi tehnyt vastaavaa ja jolta ilikiäisi kysyä, mitä nyt tehdään. Koska oven vasemman reunan pystypuu oli kosteudesta huolimatta säilynyt ehjänä tein täsmälleen samanlaisen uuden puun ja siitä tiesin, että se reuna on oikeassa korkeudessa. Niinpä järkeilin, että minun on siis nostettava seinää etukulmasta enemmän.

Ja niin tein. Kuvassa on tilanne, että oikea reuna on tunkattu oikeaan korkeuteen ja sisälle on tehty tukipuita, että seinä pysyykin siinä korkeudessa.

Tässä kohtaa tuli ensimmäistä kertaa tunne, että pystyin kuvittelemaan itseni aamuteelle pikkuisen purkin pöydän ääreen suvisessa sunnuntaiaamussa jossain Suomenniemen sievässä kolkassa ja ne jo ommellut verhot ikkunoihin hiljaa heiluilemaan. Ihan kohta on valmista!

Nimittäin. Järkeilin että en voi irrottaa helmapeltiä ennen kuin olemassa olevaa seinää on hiukan tukevoitettu. Joten tuossa kohtaa sisällä oli jo näin viehättävä vaihe:

Illalla menin lapsuudenystäväni Arjan luokse uuden grillin käyttöönottajaisiin ja saunomaan uuden ihanan kodin pehmeään löylyyn. Arja kysyi, että miksi en järjestä talkoita. Minua nauratti. Toivottavasti kukaan ei tule katsomaan tuota lähempää tässä vaiheessa. Vaunu on niin pieni (onneksi!!) ettei sinne montaa työmiestä mahdu, vaikka kyllä välillä toinen käsipari olisi tarpeen.

Peltipurkki

Purkutouhuissa selvisi, että pellin helma on huonossa hapessa. Koska seinä on "pudonnut" on pelti joutunut vähän joustamaan. Luulen että se on edistänyt asiaa. Mitäs sille sitten voi tehdä?? Minun tapauksessa hitsaaminen ei tule kysymykseen (kun ei ole sitä tulityökorttia). No, viimeksi olen hitsannut 20 vuotta sitten, kun opiskellessa tarvitsin jotain telinettä, ja nyt ei aio ruveta sitä taitoa verestämään. Eli pelti pitää paikata tai vaihtaa. Kattopelti ei käsittääkseni tähän homman sovellu, joten soitin yhteen asuntovaunufirmaan. Siellä sattumoisin oli yksi peltisoiro, jossa oli pieni klommo ja tarjosivat sitä minulle hyvään hintaan. Siltikin toivon, että se on kallein osa mitä tähän joudun hankkimaan.

Styrokseja irrotellessa tuli viimein eteen oviseinän etummainen ylänurkka ja mitä kummaa! Pellissä on pienen pieniä reikiä, joista päivä paistoi sisään. Jos ulkona olisi ollut pimeää, en varmaan olisi huomannutkaan niitä. Mutta onpa ihme paikka rei'ille. Tuommoisessa kohdassa ei ole vähäisintäkään kulutusta eikä sinne osu mikään. Tuli mieleeni, että onkohan ne reiät tulleet jo vaunua tehdessä. Ne paikkasin pellin palasella sisäpuolelta. Tuo kulma olikin muuten kaikkein märintä seutua. Vesi tirskahteli, kun styrokseja irrottelin.

Puuta oli käytetty yläjuoksussa ja ikkunoiden ympärillä ja kaikki oli kovin tummunutta ja märkää. Ja kuten jo kerroin yhtään koko seinän korkuista tukea ei tällä seinällä ollut. Vaunun toisella seinustalla on kokokorkea kaappi ja vessa. Ne seinät on varmaan pitänyt purkin pystyssä.

Erilaisia kiinnitysaineita tukipuiden, pellinpalasten yms. kiinnitykseen on pitänyt selvitellä. Tuo ratkaisumassa on mainiota! Sen avulla ratkeaa moni pulma!!

  

Purkin purkua

Aloitin purkutyöt 8. huhtikuuta. Sain viikonloppuna peräkärryä lainaan ja kävin rautakaupassa ostamassa tarvikkeita, kuten 20 millistä finnfoamia eristeeksi. Tuota paksuutta taitaa muuten myydä vain ByggMax. Seuraavalla viikolla kävin levyostoksilla.

Ensin ajattelin, että tästä vaiheesta en laita kuvia esille lainkaan. Tämä näyttää nimittäin äärettömän epätoivoiselta yritykseltä. Aloitin kantamalla hellapöytärakennelman pihalle. Sitten seinän purkuun. Sisäseinä on ehkä kovalevyä tai jotain sen tyyppistä ja sen päällä on puunvärinen kalvo. Levyn alla on styroksia. Osa seinästä oli niin märkää, että vesi lensi, kun irrottelin styroksia. Ensin puukolla irrottelin ja kampesin irti levyn, sitten tasapäisellä lastalla taoin ja kitkuttelin styroksin irti. Sekä levy että styroksi irtoavat noin maksimissaan kämmenen kokoisina palasina. Sotku on sen mukainen!! Kahden päivän rupeaman jälkeen kädet oli tosi kipeät!
Mutta homma on helppoa niin kauan kuin rakenne on märkää. Heti kun levy on kuivaa, sen irrottaminen on todella tappista. Kuiva kohta tuli vastaan oven päällä ja ovesta vaunun takaosaan päin. Siinä kohtaa aioin tehdä jonkunlaisen sauman ja jätän kuivat matskut seinään. Vielä en tiedä, miten se käytännössä tapahtuu.

Olen huomannut vaunua vetäessä, että se "ui" vinossa. Se näkyy myös ensimmäisen kirjoituksen Ruotsissa otetussa kuvassa! Syy selvisi hyvin joutuin. Vaunun oikea seinä on rakennettu siten, että seinän koko paino on yhden laudan päällä. Ja tämä lauta oli muuttunut kukkamullaksi, joten seinä oli tipahtanut alas kiinnikkeistä ja koko vaunu lenkotti vinossa.
Tämä vaunu on rakennettu muutenkin tosi kummallisesti, sanoisin jopa huonosti. Oviseinällä ei ole yhtään pystytukea, joka menisi lattiasta kattoon asti.

Seinän ja koko vaunun oikaisemisen suunnittelua veivasin päässäni yötä päivää, niin että en oikein saanut edes nukuttua. Muutenkin on riittänyt pähkäilemistä. Esimerkiksi ovea irrottaessa, karmin ruuvit oli niiiin tiukassa, että jouduin käyttämään kaikkia saatavilla olevia työkaluja ja vähän muitakin. Yleisesti ottaen kaikki ruuvit on ruosteessa ja tosi tiukassa. Pienemmät onneksi katkeaa helposti. Isojen kanssa on jo vaikeampaa.

Lähtötilanne

Tässä pari ennen-kuvaa. Vaunu on oikeasti niin pieni, että sitä on vaikea kuvata mistään suunnasta. Verhot olin tässä vaiheessa jo ehtinyt poistaa. Vaunussa ei minun aikana ole ollut virallisesti jääkaappia. Siis jääkaappia ei ollut lainkaan, kun ostin tämän aikoinaan. Sittemmin ostin kaasujääkaapin lahtelaisesta isosta kaupasta, mutta se ei ollutkaan asuntovaunuun soveltuva!! Vieläkin harmittaa, etten heti mennyt valittamaan! Olenkin käyttänyt jääkaappia vaunun ulkopuolella, mutta sen siirtely on syvältä. Karavaanarien facekirpparilta olen nyt löytänyt oikeanlaisen jääkaapin. Se odottaa oven maalausta ja kokoamisvaihetta makuuhuoneessani :-(

Ideaa etsimässä ja alkukevään tuunauksia

Olen pitkin talvea etsinyt netistä ideoita, neuvoja ja tsemppaustakin projektille.
Listaanpa tähän muutamia nettisivuja, joista on tullut mieleeni, että tämän homman, pikkuisen purkin ehostamisen, uskaltaa alkaa tekemään.  

Vanhojen vaunujen tuunauksia löytyy enemmänkin. Tässä yksi linkki.

Sisustusmanian sisustusblogista löytyy myös asuntovaunuosio. Tuolla on kunnostettu vanha pieni vaunu. Katsokaapa erityisesti "tapettia". Oih! Taidan varastaa tuon idean, ellei osoittaudu liian töiseväksi.

Karavaanari.org sivulla on projektikuvauksia. Erityisesti Kafi Futuren kunnostusprojekti on kuvattu perusteellisesti ja sieltä saa mahtavasti ohjeita ja ihan materiaalilistaa.

Kevään edistymistä ja ilmojen lämpenemistä odotellessa paneuduin tekstiilipuoleen. Uhkarohkeaa siinä mielessä ettei vielä ole / ollut tiedossa tuleeko pikkuisesta purkista vielä soiva peli.
Kuvassa näkyvä tyynyliinakangas on vanha kierrätyspäiväpeite, josta pikkuisen purkin tulevaa värimaailmaa olen alkanut kehittelemään.
Sain lahjaksi trikookudetta. Tuo pieni vihreä kori on tästä lahjalangasta.

Pikkuisen purkin alkuperäiset patjat haisivat sen verran kauhealle, että saivat lähteä. Testasin patjojen pesemistä, mutta luovuin siitä hyvin joutuisasti. Niinpä tein patjasta uudet tyynyt takaosan istuinryhmään, josta saa vuoteen, ja verhoilin ne raidallisella kankaalla. Yritän pitää pikkuisen purkin kanssa pientä budjettia. Kangas on Ikeasta ja vetoketju tämän osuuden kallein osanen. Laitoin kuitenkin vetoketjut, että päälliset voi pestä. Kuvassa kaksi istuintyynyä valmiina menossa vaatehuoneen ylähyllylle.

Pikkuruiseen keittiön ikkunaan tein laskosverhon siirtolapuutarha-kankaasta, joka löytyi omista varastoista, kuten tuo ylätankokin, joka tässä on vielä lyhentämättä. Vuorina on pimennysverhokangasta, jota sitäkin oli palanen kangaslaatikossa.

Kaikki muutkin verhot on myös ommeltuna. Kävin yhtenä pakkaspäivänä hakemassa alkuperäiset verhot pikkuisesta purkista (ne paksut oranssit tekstiilit lähti myös roskiin, kiinnittimet otin talteen) ja samalla mittailin valoverhojen koot. Ja ommella hurautin kaikki verhot valmiiksi. Verhot taittelin banaanilaatikkoon yläkaappiin odottamaan sitä kevätpäivää, kunnes ne saadaan paikoilleen korjattuun, tuunattuun ja siivottuun pikkuiseen purkkiin!

Purkkia pikkuisen paremmaksi

Hankin ensimmäisen asuntovaunun keväällä 2007. Se oli vanha Taiga-merkkinen kaunotar, josta harmikseni jouduin myöhemmin luopumaan. Taigasta kerron myöhemmin lisää.
Sittemmin hankin Sprite Alpinen, pikkuisen katsastusvapaan purkin vm. 1986, joka ei ollut läheskään niin viehkeä kuin edeltäjänsä. Sen kanssa on tehty pientä ja vähän isompaakin lenkkiä vuosien varrella. Elämässä on ollut monenlaista projektia, joten vaunun ehostukselle ei juurikaan ole ollut aikaa.

Tässä pikkuinen purkki siskojen tyttöjen kanssa Ruotsin Lapissa kesällä 2013.

Tänä keväänä päätin, että nyt aletaan katsomaan, mitäs se purkki on syönyt. Varmuudella tiesin että oviseinä on laho, kun oven alasarana ei tahtonut enää pysyä paikoillaan. Sain töistä luvan tehdä remppaa yhden katoksen päädyssä ja niin aloitin hommat huhtikuun alkupuolella. 2016 on nyt vuosi, jota eletään.

Tässä pikkuinen purkki asemoituna katokseen. Talven jälkeen peruuttaminen onnistui yllättävänkin hyvin.

Ennen pikkuisen purkin siirtoa katokseen olin tyhjentänyt tekstiilit ja enimmät irtotavarat pois vaunusta. Ensisilmäyksellä huomaa, että pesu voisi tehdä hyvää.